nothing special

Noniin, lomat on lusittu. Mulla on ollut tajuttoman hauskaa ja tajuttoman tylsää. Elämä on onneksi vaihtelevaa. Olin alkuviikon iskällä ja mä vaan chillailin ja nukuin univelkoja pois. Ystävien kanssa tuli tehtyä taas vatsistreenit nauramalla! Loppuviikosta kävin Vaasassa ja Paukanevalla. Pitkospuut ja kaikki retkeily on muutenkin tosi rentouttavaa ja mä tykkään siitä.

Anteeksi nyt näistä laihoista sanoista ja kuvista tälläkertaa, nyt ei oikeen muuta irtoa. Nähdään☺

LIVE LIKE JAY

Tosiaan katottiin mun siskon kanssa tää Chasing Mavericks-leffa tossa hetki sitten ja pakko sanoa, että rakastuin heti! 

Tää tositapahtumiin liittyvä elokuva kertoo lähinnä Jay-nimisestä pojasta ja naapuri Frostysta, joka alkaa opettaa Jayta surffaamaan jättiläisaalloilla (El Niño). Mavericksin jättiläisaallot ovat jättiläismäisen korkeita vain kolmen kuukauden ajan ja Frostylla tulee kiire saada Jay valmiiksi laskemaan niitä ennen sitä. Siinä kaiken sivussa Jay yrittää käydä koulua ja tehdä töitä saadakseen rahaa.

Tää leffa on musta tosi kiehtova kaikkineen ihanine merimaisemineen ja aaltoineen. Jossain kohdin tää on myös aika traaginen ja yllättäviä asioita tapahtuu niin hyvässä, kuin pahassakin.

Mutta pääasiallisesti tää on erittäin hyvin tehty ja tosi mielenkiintoinen, vaikka toisaalta myös tosi koskettava! ☺ Suosittelen kattomaan jos tykkää edes yhtään ihanista merimaisemista ja ruskettuneista ihmisistä! ;-)

We all come from the sea, but we are not all of the sea. Those of us who are, we children of the tides, must return to it again and again, until the day we don’t come back leaving only that which was touched along the way.

INSPO

Kuvat WeHeartIt, Tumblr ja Instagram

Oon nyt lähiaikoina inspiroitunut tooosi paljon merestä. Vaikka oonhan mä aina sitä ihaillut. Varsinkin surffauskuvat on vieny ihan mun sydämen. Kattoin mun siskon kanssa tossa viime viikonloppuna maailman parhaan elokuvan, joka myös liittyy surffaukseen. Siitä tulossa kyllä postinkia☺

Toinen juttu mistä oon digaillut on piirtäminen. Oon itekkin luonnostellut jotain aina välillä ja se on jotenkin niin vapauttavaa, vaikka ei osaiskaan mitään.

Myös kaikki ihanat kukat ja pienet, kauniit asiat on ollut lemppareita lähiaikoina.

Ja tuossa keskimmäisessä kollaasissa on yksi kuva otettu Smokahontaksen Instasta. Tuo hänen uusi tatuointinsa on niin ihana♥ Rakastan

Uskon olevani aika iloone ihimine

Mua aina vähän pelottaa. En tiiä onks se hyvää pelkäämistä vai huonoa. Onks niitä edes erilaisia? Saan mun pelot kyllä aina syrjään, kun tarvii ja kun haluan. Musta on kyllä ihan tervettä pelätä vähän. Eikä kannata nyt luulla, ne jotka ei mua "oikeesti" tunne, että mä olisin joku pelkuri ja syrjäytynyt. Oon tosi avoin ihminen ja näin ku aattelee niin aika pirun iloone. Osaan ja uskallan revitellä. Ja oon ylpee siitä millanen oon luonteeltani. Eli ihan kreisi. Mutta uskoakseni hyvällä tavalla.

Mua on nyt väsyttänyt koko viikon niin paljon, ettei koskaan aijemmin oo ollu näin. En oikeen tiiä miks. Koulun jälkeen oon vaan ollu sohvan ja sängyn paras kaveri. Ehkä pientä syysflunssaakin on iskemässä. Ottaa selvää nyt näistä taudeista. Oon turhautunut, ku en osaa tehä photofiltrellä kollaaseja. Joku vois auttaa, jos osaa:D Muuten mulla on ihan hyvä viikko ollut. Minä ja mun pienet ongelmat. Tuntuu hassulta selittää jostain kollaasiongelmista, kun tiiän, että joillain on niitä "oikeitakin" ongelmia. Paljon tärkeempiäkin kun mun jutut. Mutta ei saa koskaan aatella olevansa mitätön. Kaikki on tärkeitä. 

Yks aamu oli pakkasta. Kalenterikin pyörähti jo lokakuun puolelle. Aika lentää. Se pelottaa, vähän ja tuntuu hyvältä.

Nytkin mua pelottaa julkasta tää postaus. Se julkaseminen pelottaa aina. Vähän. Ja samalla se jännittää. Hyvällä tavalla.

like kids with hungry hearts

Elinan koissut, Agri ja Kössi♥

Fiilings

Pari päivää sitten mä tunsin epätoivoa. Tunsin, että en oo riittävän hyvä. Mä haluan olla hyvä. Miksen mä vaan voi olla hyvä? Tiedän, että kaikki ei voi olla hyviä joka asiassa. Silti se turhauttaa. 

Mä istun kotona sohvalla viltin alla kirjottamassa tätä. Mä juon jo toista kuppia teetä tälle päivälle. Niin kuin aina. Oon pessyt kaikki meikit pois koulun jälkeen. Mun iho näyttää kauheelta, mietin. Oon laittanut mun hiukset sotkunutturalle niiden likaisuuden takia. Kuuntelen The Vampsin uutta biisiä, joka jää soimaan päähän. Siitä tulee hyvä fiilis. Laulan mukana surkealla laulu äänelläni. Nauran itelleni, miten tyhmältä kuulostan. Ja näytänkin ihan petolinnunperseeltä. Lisää naurua. Mun onneksi mä osaan ottaa elämän kuitenki aika helposti. Mä en oikeestaan edes muista, koska viimeksi olisin itkenyt jonkun vakavan asian takia. Kai se on hyvä. Tai sitten ei. Pitää osata myös näyttää ne huonot puolet ja päivät, sekä vuodattaa joskus. Kyllähän mä itken. Joskus useamminkin, mutta vaan jonkun turhan takia. Vaikka maailmassahan ei oo olemassa turhia asioita, jos oikeen aattelee. 

Mun pitää kaivaa viimekesän(2013) kuvat Italiasta maantiedon tunnille. Muista, muista, muista.

Mistähän mä pöffään tähän postaukseen kuvat. No kyllä mä keksin. Selaan vähän vanhempia kuvia läpi. Mun lukijoista on poistunut yks. Mietin, että miks. Mikä mussa on vikana. Mutta pitää osata mennä tällästen pienien juttujen yli.

Päässä lyö tyhjää. Ei vaan mullahan on koe maanantaina. Pitäis alottaa lukeen. En kuitenkaan pysty siihen, ennen kuin vasta sunnuntai-iltana itkupotkuraivarin ja väsymyksen kanssa. Tää on niin ennalta-arvattavaa mun kohdalla.

Mua ärsyttää, kun joku hakee omalla epäonnistumisella huomiota. Se välillä jopa säälittää mua. Pitäis osata hakea sitä huomiota jollain muulla tavalla tai sitten ei ollenkaan. 

Äskeiset asiat pyörii nyt mun mielessä. At the moment. 

SUKLAA ON SALAATTIA

Torstaina oltiin äitin kanssa Vaasassa Hemgårdenilla maistelemassa erilaisia suklaita. Esittelijä kertoi kaakaopuiden historiasta ja biologiasta. Saatiin myös kuulla suklaan valmistus vaihe vaiheelta. Mä tajusin, että vaikka suklaassa sokerin prosentti vähenee, se ei tarkota sen olevan kauheen pahaa tai liian tummaa. Niitä on niin paljon erilaisia! Itse tykkään näistä Fazerin perus tummistasuklaista, mutta noi Kolumbialaiset ja Ranskalaiset suklaat jotenki avas mulle, miten paljon oikeesti maailmassa on hyviä suklaita, tummuudesta riippumatta:D Suklaa on kuulemma "terveellistä" jos sitä syö sopivissa määrin. Toihan sopii mulle paremmin kuin hyvin. Saatiin kans maistaa noiden itse tekemiä tryffeleitä ja konvehteja, niin hyviä! Ostettiin paria eri sorttia niiden tryffeleitä kotiinkin♥